Olet ehkä kuullut sanonnan: “Harjoitus tekee mestarin.” Mutta mitä tämä todella tarkoittaa? Vuonna 1993 K. Anders Ericsson kollegoineen julkaisi merkittävän tutkimuksen viulistien ja pianistien harjoittelumääristä (Ericsson, Krampe & Tesch-Römer, 1993). He havaitsivat, että huippuviulistit olivat harjoitelleet keskimäärin 10 000 tuntia ennen 20 vuoden ikää. Tästä syntyi ajatus, että juuri tämä maaginen tuntimäärä olisi avain mestaruuteen.
Kuitenkin myöhemmät tutkimukset ovat haastaneet tämän käsityksen. Vuonna 2019 Brooke Macnamara ja Megha Maitra julkaisivat meta-analyysin (Macnamara & Maitra, 2019), jossa he tutkivat määrätietoisen harjoittelun ja suoritustason välistä suhdetta musiikissa. He havaitsivat, että vaikka vähemmän menestyneet viulistit olivat harjoitelleet noin 6 000 tuntia, ei merkittävää eroa hyvien ja huippuviulistien välillä löytynyt, kun molemmat olivat harjoitelleet noin 11 000 tuntia.
Tämän jälkeen K. Anders Ericsson syventyi aiheeseen edelleen. Hän ja Robert Pool julkaisivat kirjan “Peak: Secrets from the New Science of Expertise” (Ericsson & Pool, 2016), jossa he avaavat syvemmin määrätietoisen harjoittelun merkitystä asiantuntijuuden kehittymisessä. Kirja tarjoaa kattavan katsauksen siihen, miten kuka tahansa voi kehittää taitojaan systemaattisen ja tavoitteellisen harjoittelun avulla.
Määrätietoinen harjoittelu, epäonnistumisen arvo ja poikkeuksellisuuden piirteet
Ericssonin tutkimukset osoittavat, että pelkkä toistojen kerääminen ei välttämättä kehitä taitojamme. Jos tyytymme siihen, että osaamisemme on “riittävän hyvää” ja siirrymme autopilotille, emme enää kehity. Voimme jopa taantua verrattuna niihin, joilla on vähemmän kokemusta mutta enemmän intoa oppia uutta.
Amy Edmondsonin kirjassa “Right Kind of Wrong: The Science of Failing Well” (Edmondson, 2023) korostetaan, että oppiminen ja innovaatio edellyttävät oikeanlaista suhtautumista epäonnistumisiin. Hän esittelee käsitteen “älykäs epäonnistuminen”, joka tarkoittaa epäonnistumista, joka johtaa oppimiseen ja kehitykseen.
Joe Navarro, entinen FBI-agentti ja käyttäytymisasiantuntija, avaa kirjassaan “Be Exceptional: Master the Five Traits That Set Extraordinary People Apart” (Navarro, 2021) poikkeuksellisten ihmisten piirteitä. Navarro korostaa, että mestarit erottautuvat paitsi taidoillaan myös asenteellaan ja käyttäytymisellään. He osoittavat jatkuvaa oppimishalua, itsekuria, havaintokykyä, toiminnan eettisyyttä ja empatiaa muita kohtaan.
Mestaruus rakentuu oikeanlaisella asenteella, mentaalisilla malleilla ja haavoittuvuuden hyväksymisellä
Huiput eivät ainoastaan harjoittele enemmän, vaan he harjoittelevat paremmin ja tarkoituksenmukaisemmin. Heillä on tehokkaita mentaalisia representaatioita, jotka auttavat heitä visualisoimaan suorituksiaan ja ennakoimaan tulevia tilanteita. He osaavat myös hyödyntää epäonnistumisiaan oppimisen välineinä, kuten Edmondson korostaa.
Brené Brown, tunnettu tutkija ja kirjailija, syventää tätä ajattelua teoksissaan, kuten “Dare to Lead” (Brown, 2018). Brown korostaa haavoittuvuuden voimaa ja rohkeutta olla avoin omille epätäydellisyyksilleen. Hänen mukaansa todellinen kasvu ja mestaruus syntyvät, kun uskallamme kohdata epävarmuutemme ja astua epämukavuusalueellemme.
Haavoittuvuuden hyväksyminen mahdollistaa syvemmän yhteyden sekä itsemme että muiden kanssa. Se avaa oven luovuudelle, innovaatioille ja aidolle oppimiselle. Brownin opit yhdistyvät Navarron havaintoihin poikkeuksellisten ihmisten piirteistä: empatia, aitous ja rohkeus ovat keskeisiä tekijöitä matkalla mestaruuteen.
Valmentajan merkitys ja psykologisesti turvallisen ympäristön luominen
Vaikka itseopiskelu on tärkeää, ulkopuolinen näkökulma voi olla ratkaiseva. Valmentaja voi tarjota palautetta ja haastaa ajatteluasi. Edmondsonin ja Brownin mukaan on tärkeää luoda ympäristö, jossa epäonnistumista ei pelätä, vaan sitä pidetään luonnollisena osana oppimisprosessia. Psykologisesti turvallinen ympäristö rohkaisee avoimuuteen, haavoittuvuuden näyttämiseen ja rohkeaan kokeiluun.
Valmentaja auttaa sinua kehittämään myös itsemyötätuntoa ja hyväksymään, että epäonnistumiset ovat osa kasvua. Brownin mukaan haavoittuvuuden näyttäminen ei ole heikkoutta, vaan suurta rohkeutta, joka johtaa syvempään itsetuntemukseen ja parempiin ihmissuhteisiin.
Mistä aloittaa määrätietoinen harjoittelu ja poikkeukselliseksi kehittyminen?
Ensimmäinen askel on tunnistaa omat kehityskohteesi ja hyväksyä, että matkan varrella tulee epäonnistumisia. Aseta selkeät tavoitteet ja ole valmis astumaan epämukavuusalueelle. Hae palautetta ja käsittele virheet oppimisen mahdollisuuksina.
Omaksu myös Navarron esittämät poikkeuksellisten ihmisten piirteet sekä Brownin korostama haavoittuvuuden hyväksyminen. Kehitä itsekuria, ole havaintokykyinen, toimi eettisesti ja osoita empatiaa. Nämä ominaisuudet eivät ainoastaan edistä omaa kehittymistäsi, vaan vaikuttavat positiivisesti myös ympärilläsi oleviin ihmisiin.
Kaikki henkilökohtainen kehitys perustuu palautteeseen, oppimishaluun ja oikeanlaiseen suhtautumiseen epäonnistumisiin ja haavoittuvuuteen. Ole avoin virheille ja uskalla näyttää inhimillisyytesi – nämä ovat parhaita opettajiasi matkalla kohti mestaruutta. Muista, että huippuosaaminen ei synny yhdessä yössä, vaan se vaatii aikaa, kärsivällisyyttä, määrätietoista harjoittelua ja rohkeutta olla oma itsensä.
Jos aihe kiinnostaa sinua enemmän, suosittelen lämpimästi seuraavia teoksia:
Anders Ericsson & Robert Pool: “Peak: Secrets from the New Science of Expertise”. Tämä kirja tarjoaa syvällisen ymmärryksen siitä, miten voimme kehittää osaamistamme uudelle tasolle määrätietoisen harjoittelun avulla.
Amy Edmondson: “Right Kind of Wrong: The Science of Failing Well”. Edmondson avaa kirjassaan, miten oikeanlainen suhtautuminen epäonnistumisiin voi edistää oppimista ja innovointia.
Joe Navarro: “Be Exceptional: Master the Five Traits That Set Extraordinary People Apart”. Navarro tarjoaa käytännönläheisiä neuvoja siitä, miten voimme kehittää itsessämme poikkeuksellisia piirteitä.
Brené Brown: “Dare to Lead”. Brown käsittelee johtajuutta, haavoittuvuutta ja rohkeutta, ja miten nämä tekijät vaikuttavat henkilökohtaiseen kasvuun ja menestykseen.
Lähteet:
- Ericsson, K.A., Krampe, R.T., & Tesch-Römer, C. (1993). [The role of deliberate practice in the acquisition of expert performance](https://psycnet.apa.org/record/1993-40718-001). Psychological Review, 100(3), 363–406.
- Macnamara, B.N., & Maitra, M. (2019). [The role of deliberate practice in expert performance: Revisiting Ericsson et al. (1993)](https://royalsocietypublishing.org/doi/10.1098/rsos.190327). Royal Society Open Science, 6(8), 190327.
- Ericsson, K.A., & Pool, R. (2016). *Peak: Secrets from the New Science of Expertise*. Houghton Mifflin Harcourt.
- Edmondson, A.C. (2023). *Right Kind of Wrong: The Science of Failing Well*. Atria Books.
- Navarro, J. (2021). *Be Exceptional: Master the Five Traits That Set Extraordinary People Apart*. William Morrow.
- Brown, B. (2018). *Dare to Lead*. Random House.
Rohkeasti kohti mestaruutta – epäonnistumisia pelkäämättä ja haavoittuvuutesi hyväksyen!
Discover more from Tassberg Consulting
Subscribe to get the latest posts sent to your email.
